Etiikka on oleellinen osa hoitotyötä. Se on oppi moraalista, käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Hoitotyöntekijällä on hoitotyön ammatillisessa toiminnassa kaksi peruselementtiä – vastuu ihmisestä ja vastuu tehtävästä. Ihmisvastuussa ihminen nähdään ainutlaatuisena yksilönä. Keskeistä on, että hoidettavan arvomaailma tunnetaan ja huomioidaan päätöksiä tehdessä. Tehtävävastuussa hoitotyön tekijällä on tilaisuus sekä oikeus auttaa toista henkilöä koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella. Toiminta edellyttää, että hoitotyöntekijä ylläpitää ja edistää tehtävässään tarvittavaa osaamistaan. Näiden molempien vastuiden noudattaminen luo eettisesti hyväksytyn toiminnan. (Leino-Kilpi & Välimäki, 2015, 28 – 29.)

Hoitamisen eettisyyden vaade määritellään myös Suomen lainsäädännössä, potilaan oikeuksissa ja ammattiryhmien eettisissä periaatteissa. Hoitotyön eettiset periaatteet kuvaavat, miten hoitotyötä toteutetaan ja perustellaan eettisesti. Ajoittain syntyy myös tilanteita, joiden ratkaisuvaihtoehdoissa ei ole täysin oikeaa ratkaisua kenenkään osapuolen näkökulmasta ja seuraukset ovat kauaskantoiset. Tällöin saattaa olla kyse eettisestä ongelmasta. Eettisen ongelman ratkaisemiseksi on laadittu myös toimintamalleja. Niiden avulla hoitotyön tekijätkin saavat tukea ratkaisujen taustalle ja sitä kautta toiminnalleen. Eettisesti haastavat tilanteet voivat aiheuttaa työntekijöille eettistä kuormitusta ja sitä kautta riskiä työkyvyn heikentymiselle (Työterveyslaitos).